maanantai 26. marraskuuta 2012

Tunnustuksia

Sillä aikaa kun olen lomaillut Turkin auringossa, on blogiini satanut peräti neljältä eri taholta tunnustusta ja olen niistä TODELLA kiitollinen. Oli ihana yllätys palata kotiin ja avata blogi. Tunnustukset tulivat Joko joulun alkaa saa...-, Joulun ilo-, lumiukon joulu- ja lasienkulin joulu -blogeista. Kiitos kaikille hurjasti, olen otettu.


Tässä ovat säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle. 
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin. 

Itse jaan tunnustuksen seuraaviin blogeihin:

1. Keltaisen talon joulunodotusta 
2. Marillan joulumaa
3. Wanhaan Malliin Joulun tunnelmaa
4. Joulublogi
5. Elämää Siperiassa

///////////////////////////EDIT///////////////////////////////////

Tänään (tiistai 28.11.) sain vielä yhden lisätunnustuksen Mariannen Jouluaarteet -blogista. Kiitos ihan mielettömästi! Blogit, joille tämän jaan, ovat tuossa yläpuolella.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Viikon hiljaisuus

Blogini hiljenee viikoksi, sillä tänä iltana lentokone suuntaa Turkin Alanyaan. Keväällä varaamamme matka toteutuu viimein! Jouluahan Turkissa ei vietetä, eli mitään jouluista sieltä tuskin löytää, mutta kenties silti jotain lahjaostoksia tulee tehtyä. Palaan blogin pariin välittömästi matkan jälkeen, joten kuulemisiin viikon päähän! 


torstai 15. marraskuuta 2012

Käpytontut ja -porot

Kokeeseen lukeminen alkoi tympäännyttää ja päädyinkin sitten askartelemaan. Uusimmassa Taika-lehdessä oli aivan ihania käpyporoja ja -tonttuja, joita oli ihan pakko pikaisesti kokeilla. Ja hauskojahan niistä tuli! 





keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Lapsuuteni joulut

Kaiken koulukiireen ja matkakuumeen (postaus myöhemmin) keskellä tulin muistelleeksi omia lapsuuden jouluja. Monien blogeista olen lukenut ihania lapsuuden joulukertomuksia ja kannan nyt itsekin korteni tähän kekoon. 

Muistan lapsuuteni joulut hyvin valkeina enkä varmaan väärässä olekaan jos väitän lumen tuohon aikaan olleen paljon itsestään selvempi asia kuin nykyään. Lumi oli omassa lapsuuteni joulussa hyvinkin tärkeä elementti, sillä joulua vietettiin useimmiten mökillä, jossa lumiukon rakentaminen ja mäen laskeminen olivat jouluaattopäivän parasta hupia. Tuohon aikaan toinen serkkuni oli vielä sen verran lapsi itsekin, että sain apua lumiukon rakentamiseen ja kaverin liukumäkeen.


Olin vielä alle puoli vuotias, kun vietin ensimmäistä jouluani. Siitä luonnollisesti ei ole muistikuvia, mutta yhden kuvan löysin, jossa olen niin pieni, että seisominen onnistuu vain seinään nojaten.


Jouluja tosiaan vietettiin usein mökin ihanassa tunnelmassa ja ensimmäisinä vuosinani myös isä oli mukana joulunvietossa. Mökillä ihaninta oli tietenkin se, että se on täysin korvessa kaikesta hälinästä. Lunta oli paljon ja ulos sai laitella mielin määrin lyhtyjä, kynttilöitä ja muita valoja. Tilaa oli paljon kahdeksalle ihmiselle. Haaveilen edelleen, että jonkun joulun viettäisimme taas mökillä. Toki sitä vaikeuttaa se, että isovanhempani alkavat olla melko iäkkäitä ja ulkovessassa käyminen kylmään ja lumiseen aikaan on hankalaa rollaattorin avulla. Lisäksi jouluruokien valmistu pitäisi suorittaa suurimmalti kotona, sillä hella- ja uunitilaa mökillä on melko niukasti. Saa sitä kuitenkin haaveilla. 


Jouluja olemme viettäneet myös kummitätini luona Huovinrinteellä. Kaupungissa olemme pari kertaa viettäneet joulua, kerran kaiketi isovanhempien luona ja kerran äidin luona - lapsuuden kodissani. Rakkaita jouluja kaikki, mutta kaupunkijoulua en erityisemmin toivo joutuvani viettämään - kerrostloasunnoissa kun meteli joulun aikaan on erityinen ja puutalon tunnelma puuttuu. Nykyään vietämmekin kummitätini omakotitalossa, jossa sitä kaipaamaani tunnelmaa riittää. Kyselen joka vuosi, että pidetäänhän joulu taas siellä. 

Omaan lapsuuden jouluuni kuuluivat vahvasti tontut ja pienet yllätykset, joita äiti piilotteli hauskaan joulukalenteriin. Tätä joulukalenteria olen käyttänyt monet monet vuodet ja vieläkin toivoisin, että joku sen täyttäisi. No, ehkä sitten joskus omille lapsille sen täytän. 


Marras-joulukuun vaihteessa kotiin hiippailevat tontut. Niitä vilisteli pitkin seiniä kaunniden porsaiden rinnalla, ne istuivat sohvan kulmalla, kirjahyllyllä, kukkapurkissa ja ties missä. Olen perinyt tontturakkauden äidiltäni. Ei ole joulua ilman tonttuja. 


Näitä tonttuja meillä on neljä. Kaksi niistä toi joka pikkujoulu minulle pienen lahjan. Aamulla ne istuivat kuvan tavalla lattialla sänkyni vieressä mukanaan mukava pieni paketti. Nyt kaksi näistä tontuista muuttivat minun ja mieheni luokse. Kuten sanoin - ei ole joulu ilman tonttuja... varsinkaan näitä tonttuja.

Joulun alla perinteisiin kuului (ja kuuluu edelleen) pipareiden leivonta. Äiti teki valmiiksi omasta reseptistä ison ison piparkakkutaikinan ja siitä sitten leivottiin kaikki ihanat peltipurkit ja piparipossut täyteen herkullisia piparkakkuja. Lempimuottejani olivat sydän, possu, kuusi, siili, tähti ja ukko sekä akka. 


Jouluaatto on meillä mennyt aina lähes samantyyppisen kaavan mukaan ja menee sillä samalla kaavalla edelleen. Aamusta heräiltiin suht ajoissa ja lähdettiin ajelemaan joulunviettopaikalle. Jos paikkana oli mökki, sinne mentiin jo päivää pari ennen aattoa. Paikalla pyrittiin olemaan viimeistään puolenpäivän aikaan, jolloin joulurauhan julistus kuunneltiin. Julistuksen jälkeen äiti, kummitäti ja mamma lähtivät valmistamaan jouluruokia ja me lapset jäimme katselemaan lastenohjelmia televisiosta. Tärkeitä ohjelmia olivat muun muassa Joulupukki ja noitarumpu sekä Samusirkan joulutervehdys. 

Neljän-viiden välillä alettiin koristella joulupöytää ja jouluruokien valmistaminenkin alkoi olla loppusuoralla. Lapsena tuo jouluruokailu ei ollut samanlainen pääkohta kuin mitä se nykyään on. Sitä odotti vain pukkia ja lahjoja - toki ruokakin maistui. 

Viiden jälkeen syötiin - ja pitkään syötiinkin. Joulupöydästä löytyi kinkku, rosollia, perunoita, valkokastiketta, kraavilohta, rosollia, silliä, italiansalaattia, herneitä, punajuurisalaattia, lanttu-, porkkana- ja perunlaatikkoa sekä paljon muuta. Valinnan varaa on siis aina ollut. 

Syömisen jälkeen meitä lapsia alkoi jännittää entistä enemmän sillä tiesimme pukin tai tonttujen tulevan melko pian. 


Lahjoja tuli saatua melkoisesti lapsena - kaikenlaista ihanaa karvaöllykkää, pelejä ja muuta mukavaa. Leluja ei kuitenkaan koskaan tullut liikaa sillä muistan kyllä leikkineeni kaikilla, mitä sain - äiti kertoi samaa. Kai ne lelut ja pelit oli sitten vaan niin hyvin valittu, että tiedettiin niitten kiinnostavan vielä pitkään. 

Lapsen onnea!
Lahjojen jakamisen jälkeen me lapset saimme leikkiä rauhassa kunnes mentiin nukkumaan. Vähän isompana pääsin muiden mukaan hautausmaalle, jonne vietiin kynttilä kummitädin miehen haudalla ja isoisovanhempien jos ko. paikkakunnalla oltiin. Joulukirkko ei meidän jouluun ole koskaan kuulunut ja se kai johtunee siitä, ettei uskonnolla ole pahemmin ollut minkäänsorttista sijaa kenenkään sukulaisen elämässä - ainakaan siinä määrin, että oltaisiin kirkkoon menty. Ei kyllä olisi ollut aikaakaan - sen verran paljon kaikkea sisältyi jouluaattoon. 

Riisipuurot syötiin yleensä vasta joulupäiväaamuna ja joulusaunassa käytiin joko aatonaattona tai sitten joulupäivänä. Yksi pieni ihana muisto lapsuuen jouluista olivat iltamyöhän lenkit koiran kanssa. Koko tienoo oli hiljainen ja valkea - joka ikkunassa paloi valoja ja tunnelma oli seesteinen - se huokui rauhaa. Tätä lenkkeilyhetkeä rakastan edelleen - vaikka se on pientä, on se silti muotoutunut isoksi elementiksi minun jouluissani. 

Olisi kiva, että nekin, jotka eivät vielä omaa lapsuudenjouluaan tai nykyjoulujaan ole muistelleet, tarttuisivat haasteeseen ja tekisivät pienen (tai suuren kuten minä) postauksen aiheesta. Niitä on ihana lukea ja vertailla oman joulun kulkuun. 

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Marmeladi-kokeilut

Listasin jokin aika sitten pikkuherkkuja ja nyt pääsin niistä ensimmäisiä kokeilemaan. Marmeladikarkit ovat kivoja joulukarkkeja ja varsinkin meillä kuluu vihreitä kuulia - tosin niitä ei voi syödä kuin pari tai muuten tulee paha olo.

Ensimmäinen marmeladiohje oli agar-agar-jauheesta, mutta se meni kyllä niin totalisen plörinäksi, että roskiin meni koko satsi. Homma häi niin löysäksi, ettei sitä olisi voinut käsitellä millään muulla kuin lusikalla. Harmi sinänsä, mutta virheistä oppii. 

Toisen satsin tein kokeilumielessä liivatelehtien kanssa ja tuli kyllä huomattavasti paremman koostumuksellisia. Tosin jäivät silti aika hyytelömäisiksi mutta pysyivät ainakin koossa. Kenties pari liivatelehteä enemmän toisi kaivattua kiinteyttä? Täytyy kokeilla. 


Ohje:

1,5dl laimentamatonta mehua
1 dl sokeria
3 liivatelehteä (tosin itse laittaisin 5 nyt kun koostumus on koettu)
1 rkl vettä
tippa ruokaöljyä

1. Laita kattilaan mehu ja sokeri.
2. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.
3. Keitä sokerimehua kunnes se saavuttaa tilan, jossa kylmään veteen tiputetun pisaran voi muotoilla sormien välissä palloksi. 
4. Kuumenna vesi ja sulata liivatelehdet siihen. Kaada liivateliemi sitten mehusokeriseokseen ja sekoita hyvin. 
5. Anna lämpötilan laskea ja voitele jokin vuoka tai pakaserasia tilkalla ruokaöljyä. 
6. Kaada marmeladiseos vuodeltuun astiaan ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Kun se on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi laita astia tunniksi-puoleksitoista pakkaseen. 

Marmeladin irrottamisessa kannattaa käyttää veistä. Koostumus on melko tahmea, mutta sen saa melko hyvin "piilotettua" sokerikuorrutteella. 

Voi ehkä olla, että marmeladeista tuli myös siksi niin hyytlömäisiä, etten keittänyt sokerimehua tarpeeksi kauan. Sain siitä kyllä muotoiltua joten kuten sen pallon, mutta ehkä aavistus pitempään olisi auttanut silti. Liian hätäinen taisin olla. No, ensikerralla uudestaan. 

lauantai 10. marraskuuta 2012

Jouluiset tyynynpäälliset

Jokin aika sitten löysin Anttilan kangasosastolta laatikon, jossa oli 2,5 eurolla kahden metrin jouluisia kangaspaloja. Nappasin niitä kaksi mukaani. Aloin jo tuona samana iltana ompelemaan kankaasta tyynyjä, mutta työt tyssäsivät siihen, kun tajusin ettei minulle ollutkaan punaisia tarpeeksi pitkiä vetoketjuja. Tänään vetoketjut tulivat postissa ja pääsin takaisin ompelupuuhiin. 

Todella hauska tonttukuosi minusta.


Näitä tulis siis ommeltua neljä kappaletta. Oih, minä niin tykkään vetoketjun ompelemisesta - siis ihan todella. Huomenna ajattelin aamutuimaan ommella parit verhot ennen kuin lähden juhlistamaan pappaa. 



perjantai 9. marraskuuta 2012

Huopakuusi

Jokin aika sitten tein kirjoituksen itse tehdyistä kuusista ja tänään päätin toteuttaa ensimmäisen niistä. Asiaa vauhditti oikeastaan se, että sain äidiltä pussillisen huopakankaita.

Tämä oli alkuperäinen inspiraatiokuva:


Lähdin rakentamaan kuusta styroxkartion päälle (niitä saa mm. Tiimarista). Maalasin kartion ensin vihreäksi akryyliväreillä (muutkin värit käyvät). 


Vihreästä huovasta leikkasin ympyröitä. Ympyrät voin piirtää vapaalla kädellä tai sitten voi käyttää jotain apuvälinettä. Minä käytin rasvatuubin korkkia, jonka halkaisija on noin 4,5cm. 

Aloin kiinnittää huopaympyröitä kartion alareunasta lähtien niin, että huvat tulivat hieman pohjan yli. Kiinnittämiseen käytin nupittomia neuloja. Toki voi myös käyttää esim. kuumaliimaa. 



Tällä tavoin etenin koko kartion ylös asti. 


Nyt kuusesta puuttuu vielä tähti ja mahdolliset koristeet. Lisäksi "havuja" pitää vielä hieman oikoa parempaan asentoon. Hauska ja melkoisen nopea työ. Tästä saa aika persoonallisen pöytäkuusen pienellä vaivalla. Näitähän voisi tehdä vaikka vähän erivärisistäkin huovista. Minulla olisi vielä vaaleampaa vihreää. Tai voihan tämänkin tehdän esim. jostain kauden trendiväristä. Ovathan tekokuusetkin nykyään vaikka pinkin värisiä joten miksei tästäkin voisi tehdä vähän erilaista? Toimii myös hauskana pikkujouluideana! 

torstai 8. marraskuuta 2012

Tarroilla koristelua

Meillä on kotona ihan mielettömät määrät erilaisia lasisia kippoja ja kuppeja, pulloja ja muita - mutta siis lasisia. Lasi on kaunista, mutta näin joulun alla tarroilla on helppo lähteä koristelemaan ilman, että jäävät välttämättä pysyviksi. 

Meillä on kaksi karahvia, jotka eivät ole itsessään lainkaan koristeellisia. Tuunauksen jälkeen toinen niistä näyttää tältä:


Pahoittelut myös Risto-Matti Ratialle, jonka malja oli niin tylsä, että päätin sitäkin tuunata vähän jouluisempaan ulkoasuun:


Tarroilla koristelu on helppoa eivätkä nämä ääriviivtarrat kovin kalliitakaan ole. Lisäksi ne lähtee jälkiä jättämättä irti eli eivät tosiaan ole ikuisia. Jatkuvasti pestäviä astioita ei kannata näillä tarroilla koristella - eivät tietenkään kestä vettä kuten  kaikki tietävät. 


Joulu musiikkina

Kirjoittaminen on pariksi päiväksi jäänyt yhtäkkiä sattuneiden tapahtumien myötä, joita olen mielessäni pyöritellyt. Auto hajosi, mikä ei ole järin kiva juttu talven alla. Rahaa siihen lotjaan on mennyt enemmän kuin liikaa ja siltikään se ei suostu toimimaan - sitä vastoin aina vain huonommin mitä enemmän siihen ostaa uusia osia. No, olen nyt kuitenkin päättänyt, ettei se enää pilaa jouluun virittyviä ajatuksiani. Olkoon rikki!

Tämän kirjoituksen tarkoitus on esitellä niitä joulukappaleita, jotka ovat minulle kaikkein rakkaimpia. Esittäjällä on minulle hirveästi merkitystä. Klikkaa otsikkoa niin voit kuunnella kappaletta YouTubessa.

Tämä on ehdottomia suosikkeja - todella upea teos jonka vertaista nykypäivänä ei ole ilmestynyt. En pidä tästä oikeastaan kenenkään muun kuin Veskun laulamana - varsinkaan naisen laulama tämä ei toimi. 

Myös Veskun Tonttu on oma suosikkini. Kappaleesta tekee hyvän ensinnäkin sen mahtava pituus, jonka lisäksi tarina jota siinä kerrotaan, on varsin tunnelmallinen ja sen voi hyvin kuvitella koko ajan mielessään. Tätä en ole tainnut kuullakaan kenenkään muun esittämänä, enkä kyllä haluakaan. Ellei kyse ole Marco Hietalasta, joka seuraavaksi pääsee valokeilaan...

Varpunen Jouluaamuna on takuuvarma kyyneleen tirautuslaulu. Se on todella - todella kaunis ja siinä kuvastuu todella upeasti suomalainen joulu - kuten myös kahdesta edellisestä kappaleestakin. Olen kerran esittänyt ko. teoksen - muistaakseni lukion joulukirkossa ja vaati kyllä työtä, että pystyin kappaleen laulamaan ilman kyyneliä. Tarja Turusen versio tästä on hyvä - samoin perinteinen Tapani Kansan. Mikään ei kuitenkaan voita Marco Hietalan versiota - hän kun on muutenkin suosikkiääniäni. 


Tarja Turusen joulu-cd on todella upea teos - upeimpia ellei jopa upein. Sen ehdottomaksi helmeksi nousee tämä vartavasten Tarjalle tehty kappale, jossa on todellista jylhyyttä, kauneutta ja voimaa - sellaista tunnetta. joka jouluna jyllää. 


Ehkä uusimpia joululauluja, joita olen kuullut. Kamalan surullinehan tämä kappale minusta on kun rivien väliin tunkeutuu. Silti jotenkin hyvin aito ja joulumaisen "surumielinen". Samalla tässä on iloa ja onnea - sitä onnen tunnetta, joita jotkut pääsevät kokemaan vain jouluisin. Itken lähes aina kun kuulen tämän kappaleen - tosin ei niin taidan tehdän kaikkien edellämainittujenkin kohdalla....


Sylvian Joululaulun voisi sinänsä kokea jotenkin kaukaiseksi joululauluksi, mutta minulle se edustaa erityisesti suomalaisuutta ja suomalaista joulua - kyllähän sitä kappaleessa vähän "haikaillaan". Tapio Rautavaara on itselleni erityisen tärkeä ja minusta tässä hieman vanhuuttaan rätisevässä versiossa on juuri sitä tunnetta, jota joululaululta kaipaan. 


En erityisemmin ole ulkomaisten joululaulujen ystävä - ihan siitäkin syystä, että ne ovat makuuni liian "iloisia", rallatuksia. Tämä Enyan kappale on tosin hauska ja melko kaunis. Se ei toitota amerikkalaisia jouluklisheitä eikä renkuta samaa lausetta peräjälkeen. 


Tässä nyt ne suurimmat suosikit - tai ainakin ne jotka satuin saamaan päähäni. Joululaulujen kuuntelemista en ole vielä aloittanut - silloin tällöin kuuntelen jonkun, mutta sellainen tauottomampi pyöritys alkaa vasta Turkin matkan jälkeen marraskuun lopulla. 

maanantai 5. marraskuuta 2012

Pieniä kotitekoisia herkkuja lahjaksi


Itse tehdyt karkit ja muut pienet syötävät ovat tainneet säilyttää suosionsa melko kauan. Toki taisi olla vuosia, jolloin ne eivät olleet aivan niin "pop" kuin mitä ne viimejouluina ovat olleet. Itse ainakin tykkään saada ja antaa jotain itse tehtyä syötävää. Siksipä pieni postaus aiheesta. 

1. Edellisjouluna tein lahjaksi ison satsin suklaassa dipattuja aprikooseja ja pakkasin ne kauniisiin lasipurkkeihin. Ne olivat hyviä ja todella helppoja toteuttaa. Dippaamiseenhan voi käyttää mitä suklaata ikinä mieliikään ja voihan aprikoositkin vaihtaa johonkin muuhun kuivattuun tuotteeseen. 


2. Perustryffelit ovat myös helppo tehdä. Kaikki eivät toki tryffeleistä tykkää, mutta itse henkilökohtaisesti jopa nämä itsetehdyt maistuvat. Lisäksi  ne ovat kauniin näköisiä jo itsessään saatikka sitten kun ne asettelee esim. kauniine karkkivuokineen nättiin jouluiseen rasiaan. Ohjeen näihin tryffeleihin löydät TÄÄLTÄ


3. Kirsikkatryffelit valmistuvat periaatteessa aivan samalla tavalla kuin tavallisetkin, mutta niihin laitetaan lisäksi kirsikkalikööriä. Näitä en ole itse kokeillut, mutta koska kaapista löytyy kirsikkalikööriä, voisin tänä vuonna laittaa lahjapakettiin juurikin näitä herkullisen näköisiä palleroita. Ohje löytyy TÄÄLTÄ.

4. Marmeladinamien ohje vaikuttaa todella herkulliselta eikä sekään tunnu osaamista liikaa vaativan. Myös näitä voisi kokeilla - kunhan löydän agar-hiutaleet. En ole moisista ikinä kuullutkaan. Ohje löytyy TÄÄLTÄ.


5. Karpalo-valkosuklaafudgesta saa varmasti hieman erilaisemman joululahjan, sillä karpaloa ei vielä tähän mennessä ole ainakaan kaupan makeisissa näkynyt. Tätä voisin ehkä oman suvun joulupöytään viedä. Ohje löytyy TÄÄLTÄ


Muun muassa tällaisia ihanuuksia löysin Kotilieden jouluarkistoista - toki on olemassa vielä paljon paljon muita herkkuja, mutta nämä olivat kaikki sellaisia, joita itse aion kokeilla. Toivottavasti joku muukin saa näistä inspiraatiota! 

lauantai 3. marraskuuta 2012

Vanilja-omenalehdykät



Minulle oli jäänyt jääkaappiin vaniljarahkavalmistetta ja yritin kovasti keksiä siitä jotain hyvää. Pakastimesta löysin torttutaikinaa ja siitä se ajatus sitten lähti. (mainokset kummittelevat mielessä)


Leikkasin jokaisen torttutaikinalevyn levyn puoliksi ja tein joka neliön reunoihin viillot. Sitten levitin keskelle rahkavalmistetta ja viipaloidut omenan palat. Lopuksi ripottelin päälle kanelia. 

Tuli kyllä kieltämättä hyviä! Nämä ovat ihan hyvä vaihtoehto perinteisten tähtitorttujen rinnalle. 

perjantai 2. marraskuuta 2012

Käpykranssin lopullinen ulkoasu

Huomasin juuri, etten ole muistanut laittaa kuvaa keskiviikkona viimeistelemästäni käpykranssista. 


Täytyy sanoa, että kranssien tekeminen on hauskaa ja melkoisen helppoa. Äiti minulta tilaisi jo samanlaisia käpykransseja joten joku päivä täytyy panna talkoot pystyyn - kävin ihan sitä varten ostamassa kaksi pakkausta kuumaliimaakin lisää. Sitä minä nimittäin nöihin kransseihin sain kulumaan. Tämän ensimmäisen kranssin ulkomuoto on melkoisen hillitty, hopeaa ja harmaata. Kenties seuraavasta tulee jouluisemman punainen.